RAKENNUSKIVI

Portti kiviselle kukkulakaupungille

Pysäköintilaitos on merkittävä osa Länsi-Viikinmäen asuntoalueen sisääntulonäkymää. Kivisen kukkulakaupungin maisemallinen ilme oli lähtökohtana paikoituslaitoksen arkkitehtuurille.

"

Länsi-Viikinmäen Pysäköinti Oy

Valmistumisvuosi 2010

Pinta-ala 4980 m²

Tilavuus n. 15 000 m³

Autopaikat 224

Arkkitehtisuunnittelu

Kirsti Sivén & Asko Takala Arkkitehdit Oy

Pääsuunnittelija arkkitehti Kirsti Sivén

Rakennesuunnittelu

Finnmap Consulting

Tilaaja/rakennuttaja

Helsingin kaupunki, asuntotuotantotoimisto, ATT

KVR-urakoitsija

YIT Rakennus Oy

"

Pysäköintilaitos on 3-tasoinen, ajo jokaisella tasolle suoraan Pähkinäsaarenkadulta. Lisäksi rakennuksessa on kattamaton kattotaso.

Pysäköintilaitos on louhittu kallioon. Rakenteena on kantava pilari-palkkijärjestelmä. Rakennus jää kahdelta sivultaan pääosin maan alle. Näkyviin jäävän Pähkinäsaarenkadun julkisivun pengerryksessä käytetään katteena paikalta louhittua kiveä. Tontilta on jalankulkuyhteys naapuritontille sillan kautta.

”Kivinen kukkulakaupunki” on Viikinmäen kallioiseen maastoon rakentuvan uuden asuntoalueen kaupunkikuvallinen idea. Oli luonnollista ehdottaa paikalta louhittavan kiven uudelleen käyttöä alueen sisääntulonäkymää reunustavan kolmikerroksisen paikoituslaitoksen julkisivujen osana, arkkitehti Kirsi Sivén sanoo.

- Ajatus tuntui helpolta ja itsestään selvältä, kun tontilta louhittaisiin kalliota tonneittain. Ajatuksen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut yksinkertaista: Kun louhinta ja paikoituslaitoksen rakentaminen olivat erillisiä urakoita, uhkasi tontilta saatava louhe karata muihin tarkoituksiin, ennen kuin siitä saataisiin varatuksi riittävä määrä tontille paikoituslaitoksen julkisivuihin. Tarvittiin hieman ponnisteluja, jottei jouduttu tilanteeseen, jossa tontin alkuperäinen kiviaines olisi päätynyt sepeliksi katujen pohjiin ja julkisivun kivet tuotu kilpailutuksen jälkeen Kiinasta.

Paikalta louhittu kivi on ekologista

Luiskattujen kivipenkereiden tekotapaa selvitettiin Sivénin mukaan suunnitteluvaiheessa mm. vanhojen linnoitusten muureja kunnostaneilta ammattilaisilta. – Kivipenkereiden maksimikaltevuus ja ahdas tontti sanelivat betonin ja kiven suhteen julkisivuissa. Urakoitsijalla oli betonirakentamisen taito, luonnonkivipenkereiden teko oli heille uutta. Paikalta louhittu kivi oli kuitenkin materiaalina niin innostava, että tahtoa ja taitoa löytyi hyvän lopputuloksen etsimiseen mallien kautta.

– Kivipengerryksen lävistäviin teräsputkiin on sijoitettu julkisivuvalaistus. Putket oli alun perin tarkoitettu ilmanottoon, mutta siihen niitä ei toteutuksen täsmennyttyä tarvittukaan. Jos tämä tieto olisi ollut arkkitehdilla ajoissa, olisivat putket jääneet reilusti pienemmiksi.

Paikalta louhitun kiven käyttö on ekologisesti järkevää, Sivén korostaa.

– Miksi kuljettaa painavaa kiveä pois tontilta, jos sitä voidaan siellä käyttää, vieläpä näkyvällä ja rakennuksen arvoa lisäävällä tavalla?

Paikalta otetussa ja ilman työstöä rakennuksen osaksi asetellussa kivessä on alkuperäisyyttä ja voimaa. Paikallinen ”raakakivi” on enemmän kuin julkisivumateriaali: se muistuttaa perinteisestä rakentamistavasta ja luonnollisesta paikan haltuunotosta. Paikallinen kivi arkkitehtuurin aineksena on vailla globaalien teollisuustuotteiden kodittomuuden rasitetta, se on juurillaan ja ainutlaatuisena vain tässä rakennuksessa ja tässä paikassa.

 

Teksti: Kirsti Sivén Kuvat: Arkkitehtitoimisto

Lisää kommentti (2)

Ole hyvä ja anna allaolevaan laskuun oikea vastaus ennen kommentin lisäämistä.
+
=
Muista minut

LUE LISÄÄ AIHEESTA RAKENNUSKIVI

1 2 3 4 5 6