MUISTOJEN PUUTARHA

Tiukat määräykset kahlitsevat

Kivialan yrittäjä Niklas Åberg toivoo parempaa yhteistyötä hautausmaiden, maisema-arkkitehtien ja kivialan kanssa, kun asetetaan määräyksiä siitä, millaisia muistomerkkejä saa haudoille laittaa.

Tiukat määräykset kahlitsevat

Vantaalla sijaitsevan Honkanummen hautausmaan sisääntulo. Kuva: Maisema-arkkitehdit Byman& Ruokonen Oy.

Rajoitukset ovat monin paikoin melkoiset, jolloin me joudumme tuottamaan omaisille turhan usein pettymyksiä. Toivoisin, että myös kivialan kanssa keskusteltaisiin ennen uusista määräyksistä päättämistä, Niklas Åberg Kiviveistämö Levander Oy:stä toivoo.

Hänen mukaansa omaiset joutuvat turhan usein luopumaan hautamerkkeihin liittyvistä toiveista. Liian pienet kivikoot eivät enää mahdollista halutun kokoisia nimitekstejä eivätkä perinteistä ristiä kiven toisessa reunassa.

– Nykyisellä tekniikalla voitaisiin myös helposti työstää kiveen esimerkiksi syvennys lyhtyä varten. Niitä toivotaan jatkuvasti, mutta se ei ole mahdollista, jos kivi on liian pieni. Omaisille nämä asiat ovat melkoisia pettymyksiä surun keskellä, Niklas Åberg sanoo.

Liian pieni kivi

Me ymmärrämme hyvin, että hautakoot pienenevät, kun uurnahautaukset yleistyvät jatkuvasti. Se on tilan kannalta hyvä, mutta ongelmaksi ovat tulleet kivikoot, jotka on määräyksin rajattu jopa 30 x 60 -senttisiksi.

– Leveydeltään 30 cm:n hautakiveen on mahdotonta kaivertaa järkevällä kirjasinkoolla esimerkiksi kaksiosaisia nimiä. Suomalaiset eivät myöskään ole valmiita siihen, että kiviin kiinnitetään vain metallisia laattoja kertomaan omaisen nimen ja syntymä- ja kuolinajat.

– Meidän kannaltamme 30 cm on ehdottomasti liian pieni. Minimi olisi 55 cm. Sen kanssa voisi jo helpommin tulla toimeen, Niklas Åberg sanoo ja toivoo, että päätöksiä voitaisiin tehdä yhdessä.

Ruskeasanta_simpukka-aihe

Vantaan Ruskeasannan hautausmaalla sijaitsevan muistopuutarhan keskeisenä aiheena ovat kivi ja vesi. Teos on muistuma pronssikautisesta haudasta. Laakeasta matalasta kivipaasista pulppuava vesi kulkee kivettyä kourua alas vesialtaaseen. Tavoitteena oli, että veden hiljainen ääni sekä rauhoittaa että virkistää. Kuva Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy.

Kiviala on hyvin perinteistä ja alan yrityksillä on yleensä pitkä kokemus hautakivistä ja omaisten toiveista. Myös heidän äänensä on syytä ottaa huomioon.

– Ei Suomessa todellakaan tarvitse pelätä, että hautausmaille tulisi rumia tai hyvän maun vastaisi kiviä, vaikka säännökset olisivat vähän väljempiä, Niklas Åberg vakuuttaa.

Yhteistyölle tarvetta

Pekka Mäkinen on Vaasan Seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö ja on toiminut pitkään myös seurakuntapuutarhureiden liiton puheenjohtajana.

– Asia on minulle hyvin tuttu. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että tällaiset asiat pitää ratkaista yhdessä neuvotellen kaikkien toimijoiden kanssa. Rajoituksista ja niiden vaikutuksesta luovuuteen olen kuitenkin hiukan toista mieltä.

– Varmasti joillakin alueilla voi olla tiettyjä osia tai lohkoja, joilla tavoitellaan tietynlaista yhtenäistä ilmettä, Se on varmasti johtanut tiukkoihin määräyksiin ja pieneen kokoon. Silloin voi ongelmia olla.

– Yleisemmällä tasolla rajoitusten kanssa pystytään varmasti elämään, Pekka Mäkinen sanoo.

– Usein kuulee todellakin sanottavan, että liian tiukat määräykset vievät suunnittelijoilta luovuuden. Silloin tilannetta lähestytään mielestäni yleensä äärimittojen kautta. Mittamääräykset ovat äärirajoja, joita ei saa ylittää. Silloin ajatellaan, että äärimitta kahlitsee ja unohdetaan, että voi vallan hyvin tehdä jonkin verran pienemmän kiven, Mäkinen toteaa.

Joustavuutta löytyy

Muun kuin koon suhteen, määräykset ovat yleensä Mäkisen mukaan melko joustavia.

– Määräävänä tekijänä on tietenkin haudan leveys, joka uurnahaudoissa on perinteistä arkkuhautaa kapeampi.

– Korkeuden suhteen oleellinen tekijä on turvallisuus. Hiljakkoin on ollut ikäviä tapauksia, joissa ihminen on jäänyt kaatuvan kiven alle. Niin ei saa käydä, ja seurakunnathan ovat viime kädessä vastuussa hautausmaiden turvallisuudesta.

– Vanhoilla hautausmailla on korkeita kiviä ja erilaisia variaatioita edelleen runsaasti. Ne ovat minusta kauniita, minkä vuoksi olemme täällä Vaasassa pyrkineet säilyttämään nämä kivet. Sen vuoksi tarjoamme nk. unohdettuja, seurakunnalle palautuneita hautoja uuteen käyttöön. Ehtona kuitenkin on, että samaa kiveä käytetään uudelleen. Se vain puhdistetaan ja hiotaan ennen uusia kaiverruksia.

– Tällä tavalla hautausmaa säilyttää historiansa ja hienon maiseman. Erään ehdotuksen mukaan kivet olisi jopa käännetty niin, että historia olisi jäänyt selkäpuolelle. Se ei kuitenkaan saanut kannatusta. Haudan pitää olla oma, Mäkinen korostaa.

Hän toteaa lisäksi että yleisistä määräyksistä poikkeaminen on tietyissä tapauksissa mahdollista.

– Poikkeukselliselle hautamuistomerkille voi aina hakea lupaa. Virkamiehet eivät voi lupia myöntää, mutta seurakuntien ylemmät tahot voivat tehdä erillispäätöksiä, Mäkinen muistuttaa.

 

TEKSTI: TOM KALIMA

Lisää kommentti

Ole hyvä ja anna allaolevaan laskuun oikea vastaus ennen kommentin lisäämistä.
+
=
Muista minut
LUE LISÄÄ AIHEESTA MUISTOJEN PUUTARHA

1 2