LOUHINTA

Sivukivi poistettava jätekategoriasta

Luonnonkivilouhimoiden sivukivi olisi poistettava jätekategoriasta. Uusi jätelaki sisältää mahdollisuuden tarkastella sitä, mikä on jätettä ja mikä sivutuotetta, kirjoittaa geologi Olavi Selonen.

Sivukivi poistettava jätekategoriasta

Muita ajankohtaisia ympäristöasioita kivialalle ovat tällä hetkellä ns. Muraus-asetus, maa-aines- ja ympäristölupien yhtenäistäminen, pysyvän jätteen määrittely ja uusi kaivoslaki.

Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta eli ns. Muraus-asetus tuli voimaan 16. syyskuuta 2010. Asetus määrittelee kivenlouhinnan ja murskauksen ympäristönsuojelun minimitason, kun toimintaan tarvitaan ympäristölupa. Käytännössä tämä koskee kaikkia luonnonkivilouhimoita, paitsi kaivoslain alaisia louhimoita.

Sijoittumiskiellot voimaan

Keskeisintä asetuksessa on ns. absoluuttiset sijoittautumiskiellot. Toimintaa ei saa sijoittaa alle 400 metrin päähän melulle tai pölylle erityisen alttiista kohteista, kuten sairaalasta, päiväkodista, hoito- tai oppilaitoksesta. Lisäksi toimintaa ei saa sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriölle (melu, pöly) alttiiseen kohteeseen (esim. asuin- ja lomarakennukset, piha-alueet). Tästä on ainoana poikkeuksena kivenmurskaamo, joka voidaan sijoittaa alle 300 metrin etäisyydelle, jos voidaan luotettavalla tavalla osoittaa, etteivät melu- ja pölyrajat ylity häiriökohteessa. Louhimoa tai louhosta ei siis saa sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriökohteesta. Tässä on huomattava, että etäisyys lasketaan häiriölähteestä, ei esim. ottoalueen rajasta. Ns. tukitoiminta-alue (yleensä ympäristölupa-alue) voidaan kuitenkin sijoittaa alle 300 metrin etäisyydelle.

Toiminnalle on asetuksella asetettu aikarajat, milloin vuorokaudessa melua aiheuttavaa toimintaa saa tehdä. Uudet luvat tulevat asetuksen piiriin heti. Asetus koskee kaikkia lupia viimeistään 1.1.2018. tarkempaa tietoa:

Asetuksen mukainen ympäristölupahakemus luonnonkiven louhinnalle löytyy verkosta: www.ymparisto.fi 

Kaivannaisjäte määriteltävänä

Ympäristöministeriö julkaisi syksyllä 2010 raportin ”Selvitys maa-aineslupajärjestelmän yhdistämisestä ympäristölupamenettelyyn”, jossa tarkastellaan maa-aineslain, ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupamenettelyjen hallinnollista yksinkertaistamista. Raportin mukaan erillinen maa-aineslupamenettely poistettaisiin silloin, kun ottamistoimintaa ja sen sivutoimintoja varten vaadittaisiin lisäksi ympäristölupa tai vesilain mukainen pohjavesilupa. Raportin mukaan lupaviranomaisena säilyisi kuntataso. Raportti oli lausuntokierroksella viime syksynä, ja asia etenee hallintoviranomaisissa. Kirjoitushetkellä ei ole tietoa milloin lupien yhtenäistäminen voisi tulla voimaan.

Kaivannaisjäteasetukseen liittyvä pysyvän (eli inertin) kaivannaisjätteen määrittelytyö on meneillään. Ensi vaiheessa työ koskee kaivannaisteollisuuden sivukiviä, joiden määrittämiseen tehdään ohje. Määrittely tulee sisältämään kansallisen luettelon kivilajeista, jotka voitaisiin lukea inerteiksi, tällöin mahdollisesti aivan kaikkia sivukiviä ei tarvitsisi testata. Määrittelytyö tehdään GTK:n ja VTT:n yhteistyönä. Työ valmistuu toukokuun lopussa.

Vanha eduskunta hyväksyi uuden jätelain 11.3.2011. Se sisältää periaatteellisen mahdollisuuden tarkastella jätteen määritelmää, eli mikä on jätettä ja mikä sivutuotetta sekä sitä, milloin jäte lakkaa olemasta jätettä. Tämä on erittäin tärkeää koko kaivannaisteollisuudelle, ja sen on aktiivisesti lähdettävä ajamaan sivukiviä pois jätekategoriasta.

Paljon porua aiheuttanut uusi kaivoslaki on hyväksytty vanhassa eduskunnassa 15.3.2011. Kivialallahan tämä koskee vuolukiviteollisuutta. Lupia hallinnoi jatkossa uusi kaivosviranomainen, Turvatekniikan keskus (TUKES) toimipaikkanaan Rovaniemi.

Teksti: Olavi Selonen

Lisää kommentti (3)

Ole hyvä ja anna allaolevaan laskuun oikea vastaus ennen kommentin lisäämistä.
+
=
Muista minut

LUE LISÄÄ AIHEESTA LOUHINTA

1 2